Kun tulin kaupasta kotiin joskus kuuden heitteillä, tulin miettineeksi, paljonko minulla on pakastinlokerossa jääpaloja. GT tarvitsee jäänsä, sehän on selvä se. Jääpaloja oli jonkin verran, mutta täytin kuitenkin uuden jääpalapussin vedellä ja heitin pakastimeen jäätymään.
Sitten tulin miettineeksi, olisiko tuo toimenpide pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä. Toisin sanoen, onko pidempään pakastimessa ollut jääpala parempi kuin tuoreeltaan jäätynyt. Jos jääpalat eivät ehdi jäätyä umpeen, vastaus on päivän selvä, mutta voiko jääpaloissa olla eroja myös siinä tapauksessa, että ne ovat umpijäässä ja ainoa erottava tekijä niiden välillä on aika jonka ne ovat pakastimessa viettäneet?
Kun muistelemme koulun kemian ja fysiikan tunteja, voimme palauttaa mieleemme, että faasimuutoksen yhteydessä aineen lämpötila pysyy vakiona koko muutoksen ajan. Näin ollen vastapakastuneen jääpalan lämpötila on periaatteessa 0°C. Pitkään pakastuneen jääpalan lämpötila on sama kuin pakastimen sisälämpötila. Toisaalta, voisiko pitkä pakastuminen tehdä jään kiderakenteelle jotain, joka tekisi siitä vaikeamman sulattaa? Tämä tietenkin vaatisi lämmittävältä aineelta (GT) enemmän lämpöenergiaa ja tehostaisi viilenemistä.
Teoria on kuitenkin tässä tapauksessa toisarvoista, käytäntö on se joka jyllää. Tein muutaman kokeen. Laitoin kahteen identtiseen lasiin saman määrän (n. 2 dl) samanlämpöistä vettä ja asemoin lasien yläpuolelle webbikameran monitoroimaan sulamista.
Ensimmäisessä testissä on käytetty jääkaapinlämpöistä vettä. Kuvat on otettu 30 sekunnin välein. Värkkäämässäni gif-animaatiossa kuvien välinen viive on 150 millisekuntia, eli ajan nopeutus on 200-kertainen. Kelpuutin vastapakastuneen jääpalan testiin heti, kun se oli jäätynyt sen verran, että sitä ei saanut näppivoimilla murskattua. Tämä vastannee hyvin sitä, miten keskiverto kotijuoppo toimii käytännön tilanteessa. Kuten nähdään, vasemmalla oleva pitkään pakastunut jääpala sulaa hieman hitaammin kuin oikealla oleva vastapakastunut. Ero on kuitenkin hiuksen hieno.
Seuraavaksi toistin testin siten, että kumpaankin lasiin pantiin kaksi jääpalaa. Taaskin vasemmanpuoleisessa lasissa on vanhan erän paloja ja oikeanpuoleisessa uuden. Taaskin vasemmanpuoleiset sinnittelevät vähän pidempään. Kuvien aikaväli ja nopeutus ovat samat kuin ensimmäisessä testissä.
Kolmas testi ei enää oikeastaan liity käsiteltävään "myyttiin". Halusin vain nähdä kuinka suuri ero on yhden ja kahden jääpalan sulamisnopeudella. Onhan sitä, eroa. Tässä testissä käytin suoraan hanasta laskettua vettä, ts. lämpimämpää kuin kahdessa aiemmassa testissä. Tämän johdosta sulamisnopeus on suurempi kuin aiemmin. Tässä testissä kuvia otettiin 15 sekunnin välein, mutta gif-animaatiossa kuvien väli on vastaavasti laskettu 75 millisekuntiin. Näin nopeutus on edelleen 200-kertainen.
Yhteenveto. Pientä eroa on havaittavissa vastapakastuneiden ja pitkään pakastuneiden jääpalojen välillä, mutta näiden testien perusteella ero tuntuu merkityksettömältä. Kuinka hyvä tapa tämä sulamisaikaan perustuva testi sitten on, on jo erillisen pohdinnan paikka. Ideaalitilanteessa tähän olisi tietenkin voinut yhdistää veden lämpötilan monitoroinnin. Juoman lämpötilahan se lopulta on se asia jolla on merkitystä.
Tuomio. Näkemykseni mukaan testit osoittavat, että jos edellisenä päivänä on unohtunut panna jääpalat pakkaseen, ei silti ole syytä huoleen. Muutama tunti pakastimessa riittää luomaan ihan toimivia drinkin viilentäjiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti