Temppurataan ei olla vielä palattu, nyt on kyse toisenlaisesta kikkailusta. Talvella lentelimme toimistossa pikkuruisilla minikoptereilla. Sellaisilla kämmenelle mahtuvilla. Julistin tuolloin epävirallisen kilpailun siitä, kuka onnistuu ensimmäisenä laskeutumaan pöydällä olleen muovisen latikon päälle. Tuo laatikko oli alunperin Planck-avaruusteleskoopin pienoismallin suojakupu. Laatikon pohjan sivun pituus on 13 cm.
Ei tuota kukaan koskaan tullut tehneeksi. Heitin tuolloin puoliksi huulena, että taidan mieluummin tehdä sen omalla "isolla" kopterillani. Ei kaukaa haettu idea sinänsä, isompi kopteri on paremmin hallittavissa. Kuitenkin vielä tuolloin hirvitti ajatus lentää sillä eteisaulaa pienemmässä tilassa.
Nyt asiat ovat toisin ja härkää on tartuttu sarvista. Huomatkaa muuten Tomin lähettänä helipad, jolta kopteri nousee.
Close but no cigar. Asiaan palataan.
Kopteri on vieläkin nimetön. Se ei vieläkään ole lopullinen. Akkujen kanssa on vähän säätämistä. Tällä hetkellä teholähteenä toimii neljä kappaletta Sony Ericssonin kännykkäakkuja. Palaan tähän asiaan sitten kun julkaisen kopterista esittelyn.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti