maanantai 26. toukokuuta 2008

Edelliseen liittyen

Yksi huomio vielä Joukon kesämökin lipusta. Jos vastoin edellisessä tekstissä esitettyä päädymme suorakaiteen muotoiseen lippuun, tulee meidän mielestäni sivun pituuksien mittasuhteessa pyrkiä kultaiseen leikkaukseen.

On kuitenkin hyvä miettiä etukäteen, miten määrittelemme kultaisen leikkauksen käytännössä. Ei olisi mitenkään TCH:n tapojen vastaista ilmoittaa lipputehtaalle, että sivujen suhde on tarkalleen neliöjuuri viisi plus yksi jaettuna kahdella, likiarvoja ei suvaita. On tosin realistista olettaa, että lipputehtaat eivät kykenisi vastaamaan tarpeisiimme, joten lienee parempi että määrittelemme sivujen suhteen kahden kokonaisluvun avulla.

Nyt avuksemme tulee Fibonaccin lukujono. Fibonaccin lukujonon kahden peräkkäisen luvun suhde lähenee kultaisen leikkauksen suhdetta, kun lukujonossa edetään kohti ääretöntä. Koska "elämä" on Sempaille lähinnä jotain jota karttaa, Sempai näpräsi iltansa ratoksi LabVIEW-koodin laskemaan Fibonaccin lukuja. Tässä lukujonon 93 ensimmäistä lukua.

0, 1, 1, 2, 3, 5, 8, 13, 21, 34, 55, 89, 144, 233, 377, 610, 987, 1597, 2584, 4181, 6765, 10946, 17711, 28657, 46368, 75025, 121393, 196418, 317811, 514229, 832040, 1346269, 2178309, 3524578, 5702887, 9227465, 14930352, 24157817, 39088169, 63245986, 102334155, 165580141, 267914296, 433494437, 701408733, 1134903170, 1836311903, 2971215073, 4807526976, 7778742049, 12586269025, 20365011074, 32951280099, 53316291173, 86267571272, 139583862445, 225851433717, 365435296162, 591286729879, 956722026041, 1548008755920, 2504730781961, 4052739537881, 6557470319842, 10610209857723, 17167680177565, 27777890035288, 44945570212853, 72723460248141, 117669030460994, 190392490709135, 308061521170129, 498454011879264, 806515533049393, 1304969544928657, 2111485077978050, 3416454622906707, 5527939700884757, 8944394323791464, 14472334024676221, 23416728348467685, 37889062373143906, 61305790721611591, 99194853094755497, 160500643816367088, 259695496911122585, 420196140727489673, 679891637638612258, 1100087778366101931, 1779979416004714189, 2880067194370816120, 4660046610375530309, 7540113804746346429

Tämän pidemmälle LabVIEW ei päässyt, koska vain tähän asti riittivät 64-bittiset integerit. Aika säälittävää, mutta ainahan perusteilla olevien valtioiden alkuvaiheisiin liittyy noloja hetkiä. Ja toki meidän tulee jälleen myös sääliä poloista lippukauppiasta; olisi ehkä julmaa vaatia, että lipun sivujen suhde olisi esimerkiksi 23416728348467685:14472334024676221. Näin ollen voinemme todeta lukujen riittävän, ja Sempain kunnian säilyvän lippukauppiaiden kehnon ammattitaidon ja huonon palveluasenteen ansiosta.

P.S. Mainittakoon muuten, että tuo esimerkiksi ottamani osamäärä 23416728348467685:14472334024676221 antaa suhdeluvuksi 1,6180339887498948482045868343656. Tuon enempää desimaaleja ei Windowsin laskin anna, mutta noiden desimaalien puitteissa tulos on täysin yhtenevä Wikipediassa mainitun kultaisen leikkauksen suhdeluvun likiarvon kanssa.

Valtioiden lipuista

Oudot asiat alkavat joskus kiinnostaa. Ja kun käytössä on Internet, outoihin asioihin saa yleensä myös vastauksia. Tänään minua alkoivat askarruttaa valtioiden liput ja erityisesti niiden dimensiot.

Äkkiseltään katsoen kaikki liput näyttävät olevan melko saman näköisiä suorakaiteita, silmämääräisesti arvioiden sivujen pituuksien suhde voisi olla jotain 1.5:1. Vaan paskan marjat, mittasuhteita on kuin Vilkkilässä kissoja, ja monien maiden lipuilla on ihan omansa. Suomen lippu on maailman ainoa lippu, jonka mittasuhteet ovat 11:18. Ja tiesittekös varpuset sitäkään, että edes Pohjoismaiden samankaltaiset liput eivät ole likipitäenkään samanlaisia mittasuhteiltaan? Itse asiassa kaikkien viiden Pohjoismaan liput ovat dimensioiltaan toisistaan poikkeavia. Suomen lippu on näistä viidestä pitkulaisin, joskin Ruotsin 5:8 on hyvin lähellä (desimaalilukuina Ruotsi 1.6, Suomi 1.64).

Syy miksi lähdin asiaa selvittämään, ei kuitenkaan liittynyt lippujen ulkomittoihin, vaan siihen seikkaan, että olin aina ollut huomaavinani eron Suomen ja Ruotsin lippujen risteissä. Vertailua on voinut suorittaa vaikkapa lätkämatseissa, kun liput roikkuvat katosta vierekkäin. Mielestäni Suomen lipun risti oli paksumpi. Olin kuitenkin pitänyt kiinni naivista oletuksestani, että Suomen ja Ruotsin lippujen dimensiot ovat samat, vain värit eroavat. Tuo havaittu ero kun oli toisaalta helppo pistää optisen harhan piikkiin. Suomen lipussa on tumma risti vaalealla pohjalla, Ruotsin lipussa päin vastoin. Tällöin silmä helposti valehtelee tulkiten tumman ristin todellista paksummaksi ja vaalean ristin vastaavasti ohuemmaksi. Kun sitten tarkistin ristien dimensiot, totesin kyseessä olevan kaikkea muuta kuin optinen harha. Jos Suomen ja Ruotsin liput on valmistettu siten, että niiden korkeus on sama (tällöinhän Suomen lippu on hieman leveämpi, mutta ero on hiuksen hieno), niin Suomen lipun risti on 36% paksumpi kuin Ruotsin.

Vielä tulin lukeneeksi pienoisen pohdinnan siitä, miksi Nepalin lippu, ainoana maailman valtiolipuista, ei ole suorakaiteen muotoinen. Artikkelissa käännettiin kysymys toisin päin, eli miksi useimmat liput (toisin sanoen kaikki paitsi Nepalin) ovat suorakaiteita. Selitykseksi annettiin valtiolippujen synnyn historia, joka juontaa juurensa varsin pieneltä alueelta Euroopasta, lähinnä Välimeren ympäristöstä. Suorakaiteen muoto on apinoitu valtiolippuihin laivojen käyttämistä merkinantolipuista. Sitä suorakaiteen muotoa on aina pitänyt niin selviönä, ettei ole oikein tullut edes kyseenalaistaneeksi sen valta-asemaa. Mikä perkeleen pakko sen on suorakaide olla, onhan niitä erilaisia viirejäkin maailma täynnä.

Ehdotan, että Joukon itsenäisen kesämökin lippuun valitaan jokin ennen näkemätön muoto. Esimerkiksi peniksen tai vaginan muoto voisivat olla harkinnan arvoisia vaihtoehtoja.

Asiaa lipuista ja niiden dimensioista löytää täältä. Tietenkin, jos ei luota Suomen lippua koskevissa asioissa ulkomaan pellen väsäämiin sivuihin, voi tietojen paikkansa pitävyyden tarkistaa Sisäasiainministeriön sivuilta.

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Euroviisut 2008

Euroviisut meni justiinsa. On se vaan saamarin outo tapahtuma. Jo useampana vuotena olen miettinyt, kumpaako lopulta ihmettelen enemmän; itse kilpailua (tai sen irvikuvaa) vai omaa suhtautumistani siihen.

Ihan aluksi pitäisi kai kysyä, miksi kaltaiseni laatuhenkilö seuraa TV:n välityksellä Eurovision laulukilpailua. Nopeasti miettien pystyn antamaan asialle kaksi selitystä. Ensinnäkin, olen pohjattoman kilpailuhenkinen ihminen, enkä kertakaikkiaan osaa olla kannustamatta omiani. Vaikka menossa olisi lemmikkieläinten raiskauksen MM-kisat, seuraan taistoa enenevällä mielenkiinnolla, jos Suomi tai Hämeenlinna on edustettuna. "Näitsä miten Lehto halkas sen hamsterin!? Top-kolmeen menee. Kärkeen nyt ei pääse kukaan ku Ritola teki sen 'play of the centuryn' vuonna 98. Vittu kuus spanielia alta neljän minuutin... Ei oo Canine Awardia Suomeen tuotu sen koommin".

Toinen syy Euroviisujen katsomiseen on sen perinpohjainen kamaluus. Samasta syystä katselin aikanaan Beverly Hills 90210:aa (ja muistan vieläkin sarjan nimen numeroineen päivineen). Kaltaiselleni ihmiselle tekee hyvää, kun on asioita joita vihata turvallisesti. Ihmiselle tekee käsitykseni mukaan hyvää, jos voi säännöllisin väliajoin tuntea ylemmyyttä. Jos Euroviisuja katsoessaan ei koe ylemmyyttä, on valmis liimatehtaalle. Hyödytön on ihminen silloin, käyttökelvoton kerrassaan.

Tänä päivänä "kilpailun" katsominen herättää "eurooppalaisessa" Sempaissa myös ihan aitoja vilun väreitä. Katsokaa nyt jumalauta mitä tänä päivänä markkinoidaan Eurooppana. Tuntuu että vähintään kaksi kolmasosaa valtioista on joko entisiä Kremlin huoria, tai sitten jotain vitun elbonioita, joiden vientituotteiden viiden kärjessä on kolmea lajia kotieläimen ulostetta, ja jossa talikkoa pidetään korkeateknologisena innovaationa. Ja tuohon vitun mustalaislaumaan meidän kehittyneiden pohjoismaalaisten pitäisi sitoa oma identiteettimme! Imekää kurttuista munaani.

P.S. Ai Teräsbetoni ei sijoittunut? Käsi ylös jos yllätti.

lauantai 24. toukokuuta 2008

Vielä vähän testausta

Testataan kuvan liittämistä blogitekstiin. Muumipeikon taikuri ratsasti mustalla pantterilla. Sempai, korkeahattuinen herra hänkin, ratsastaa mustalla Jaguarilla.

Palaillaan.

perjantai 23. toukokuuta 2008

Gaithersburg MD

Töllöstä tulee Salaiset kansiot. Parhaillaan tapahtumapaikka on mielisairaala, Gaithersburg Maryland. Taisin viettää siellä aikaa itsekin.

Toinen testi

Kokeillaan vielä, miltä blogi alkaa näyttää, kun viestejä tulee lisää. Voipi olla, että niitä ei tämän jälkeen enää hirveästi tule.

Ensimmäinen testi

Vellu pelkäsi jo kuollakseen. Pyynö ja herra Keltainen pelasivat korttia eivätkä näyttäneet välittävän muista tuon taivaallista. Heidän pottiinsa oli ilmestynyt pääkallo jonka silmäkuopissa kiemurteli valkoinen käärme. Vellu kysyi lähes itkuisella äänellä: